Hei, hei Tromssa

Lähdimme Tromssasta sunnuntaina 7.7. eikä tullut ikävä kaupunkia. Luulen, että oli ensimmäinen ja viimeinen vierailuni Tromssassa. En pitänyt kaupungista. Maalla on mukavampaa. Kotimatka alkoi tänään, mutta yöksi jäimme vielä Skibottenin Olderelv leirintäalueelle. Skibottenissa on kaunista, ihan käsittämättömän kaunista. Iloksemme sattui aurinkoinen iltapäivä ja ilta jonka vietimme rannoilla auringosta ja tuulesta nauttien.

Aallokkoa Skibottenin kivikkorannalla

Hieman Skibottenista Tromssaan päin sijaitsee Isovuonon pohjukassa kaunis ranta, jolla vierailimme ihan loman alussakin. Ranta sijaitsee aivan päätien varrella ja rantaa ympäröivässä kangasmaastossa on mukava ulkoilla.

Välillä satoi vettä ja toisaalla taivaalla paistoi aurinko. Sateenkaaria näkyi välillä kaksi, välillä sateenkaaret olivat täydellisiä taivaanrannasta toiseen.

Morse oli jossain välissä lomaa ihan sippi niin väsynyt, että olin jo huolissani, ruokakaan ei maistunut kun sillä vain väsytti. Jotenkin se on kuitenkin saanut levättyä väsymystään, syötyä ja on jälleen oma iloinen itsensä.

Loma se on koirallakin

Vuonon pohjukassa on rauhoittavaa, kaunista ja hiljaista.

Lauantai 6.7. Kaupunkipäivä, Tromssa

Ajoimme päivällä Tromssan keskustan läpi mennessämme Polaria museoon ja aqvariumiin. Illalla kävimme kävelyllä keskustassa. Tromssan ydin on sievä puutalokeskus. Kävelykadun pienissä puutalokortteleissa toimii kahviloita, vaateliikkeitä, pieniä ja suurempia putiikkeja.

Tromssan kävelykatu

Keskusta oli nopeasti nähty, Polariassa viihdyimme reilu pari tuntia. Hylkeet oli söpistelijöitä. Hylkeiden ruokinta- ja treeniaikaan eläintenohjaajat teettivät hylkeillä temppuja silakkapalkalla. Alempana rakennusta hylkeiden touhuja pääsi seurailemaan veden alla erilaistin ikkunoiden ja tuubien läpi. Luolassa nukkuva täytetty jääkarhu oli yllättävä, kannattaa käydä tutustumassa jääkarhuun lähemmin ;).

Sommaroy, Tromssa

Sommaroy on hieno paikka. Sinne menee tie merenrantaa pitkin ja toinen lyhyempi reitti keskeltä saarta. Molemmat reitit ovat näkemisen arvoisia. Meri ja kauempana näkyvät vuorten siluetit merenrantatiellä ja toisaalta saaren keskustan jylhyys salpaavat hengityksen. Hiekkarantoja, pieniä laguuneja kallioden välissä oli paljon. Lokkeja, meriharakoita ja äkäisiä tiiroja lenteli rannoilla. Merellä oli paikallisia kalastajia. Sommaroyn retki oli kaikinpuolin hieno.

Kallioden väliin jäävä hiekkalaguuni Sommaroyssa

Sommaroyn kallio- ja hiekkarantaa

Sommaroyn silta

Sommaroyssa meren väri muuttui turkoosiin.

Grotfjordin uimaranta, Kvaloya, Tromssa

Jos Tromssan kapunki tuntuikin huonolta valinnalta jatkaa matkaa alpeilta kaunpunkiin niin löytyy täältäkin 40 kilometrin säteellä hienoja maisemia.
Kvaloyan saari on kallioista tunturia ja siellä kulkee retkeilyreittejä mm. Store Blåmanille joka on Kvaloyan korkein vuori 1044m. Emme lähteneet kiikkuilemaan rinteille, jotka ainakin tieltä käsin katsottuina näyttivät mukavilta kulkea vaan jatkoimme matkaa Tromssan suurimmalle ja hienoimmalle hiekkarannalle Grotfjordiin. Tie rannalle kulki kallionrinteillä ja oli oikeaa serpentiinitietä u-mutkineen.

Morse merihirmiö Grotfjordin hiekkarannalla.
Norja on koiraystävällinen maa eikä koirankieltomerkkejä ole varmaankaan edes keksitty. Koirat saa kulkea vapaasti rannoilla ja nauttia luonnosta siinä missä ihmisetkin.

Jäämeren aalto

Grotfjord, Tromssa

Tromssa

Saavuimme Tromssaan keskiviikkona 3.7. Matkalla oli paljon kauniita maisemia, joita täytyi jäädä kuvaamaan.

Tromssa oli järkytys maaseudun rauhan jälkeen. Kaupunki on kaupunki ja täällä on rumaa. Tromssa on Norjan seitsemänneksi suurin kaupunki ja asukkaita täällä on samanverran kuin kotikaupungissamme Rovaniemellä, kuitenkin täällä tuntuu olevan enemmän vilinää. Liikennejärjestelyt on jotenkin valtaisan oloiset, on siltaa ja liikenneympyrää toisen perään, tunneleita ja tunneleissa liikenneympyröitä. TomTom ei tietenkään toimi tunneleissa, siellä mentiin hukkaan.

Tromssa Camping on suuri leirintäalue
Tulimme päivää suunniteltua aikaisemmin ja saimme leirintäalueelta pienet, nuhjuiset mökit ensimmäiseksi yöksi, juuri sen verran oli niitä mökkejä riittämiin. Seuraavana päivänä saimme varaamamme tilavan mökin ja senkin vaihdoimme toiseen, kun parempi tasoisia oli tullut vapaaksi. Kahden kymmenen NOKin hintaerolla saimme rauhallisemmalla sijainnilla olevan uudemman ja tilavamman mökin, jossa onneksi on oma suihku ja wc. Yleiset suihku- ja wc-tilat eivät houkuta, leirintäalue on suuri eikä siivous ehdi mukaan tilojen käyttöön nähden. Netti on maksullinen, 20NOK tunti per läppäri. Saatiin kuitenkin 20NOK hintaan vuorokauden netit per kone paitsi, ettei toinen netti ollutkaan kuin tunnin netti. Kaikki on hinnoiteltua. Suurempi mökkimme on kuitenkin viihtyisä.

Makuuhuoneeseen kuuluu mökin takaa virtaavan joen solina.

Steindalenin jäätikkö

Steindalenin jäätikköreitin lähtöpiste löytyy Steindalenin kylästä. Heti Steindalenin kylän läpi virtaavan jäätikkäjokisillan jälkeen käännytään ensimmäisestä tiehaarasta oikealle. Tietä vähän matkaa ylöspäin löytyy isot parkkipaikat joilla evästelypenkit. Reitti lähtee kulkemaan vanhametsäautotien pohjaa ja muuttuu ihan heti poluksi. Polkua nousee jyrkästi ylöspäin ja maisemat komistuvat, vuonolle näkyy hienosti alkumatkasta. Reitti kulkee seuraillen jäätikköjokea, jonka kohina peittää kaikki muut äänet.

Steindalenin jäätikköjoki
Reitti muuttu kivikkorakaksi, mutta mikään vaikea kulkuinen se ei ole, hieman työläs. Puolessa välissä matkaa polun varrelle osuu hieno autiotupa. Sisällä ei käyty, pidettiin vain juomatauko. Tuvan takana kalliolta tulee putous, jonka joen vesi on raikasta ja juomakelpoista.

Steindalenin autiotupa
Jäätikkö näkyy jo autiotuvan pihalle, mutta autiotuvan jälkeen matkaa on ehkä noin kilometri tai kaksi laaksoon, mistä jäätikkö näkyy lähempää ja selvemmin. Reitti jatkuu kohti jäätikköä laakson reunaa myöten. Tätä pidemmälle me emme kuitenkaan matkanneet vaan kuvasimme jäätikköä laaksosta ennen paluumatkaa.

Steindalenin jäätikkö
Laakso olisi ollut mukavan näköinen kulkea, rinteillä näkyi laiduntavia lampaita ja olisihan se jäätikön reuna ollut mielenkiintoinen nähdä lähempää. Ehkä toisella kertaa sitten. Mukaan retkelle tarvii kunnon tukevat kengät, kumppareilla voi olla liika raskasta kulkea.

Kanervikossa on mukava levätä hetki, täällä ei ole sääskiä riesana.

Retkellä alppimaisemissa

Majoittuminen sujui niin sutjakkaasti, että päätettiin lähteä retkeilemään Lyngenin alppien rinteille. Ajoimme Elvevoll nimiseen kylään ja siitä lyhyen matkaa kinttupolkua metsään ja autot parkkiin pellon laitaan. Matka jatkui kävellen seuraillen jäätikköjoen reunamia kohti... ylöspäin kuitenkin, ei me tiedetty minne lopulta tullaan, oltiin kuultu jäätiköstä, muttei tiedetty ollaanko oikealla polulla.

Jäätikköjoessa virtaava vettä sanotaan jäätikkömaidoksi

Matka jatkui ylös ja ylemmäs, lopulta päätettiin katsoa vielä enää vain yhden kummun päälle. Se viimeinen rutistu kannatti. Nousun palkkioksi eteen avautui alppimaisema, joillaista en ole koskaan nähnyt.

En ole koskaan ollut näin kauniissa paikassa.

Me matkaajat